— Arava luonto —

Perhe, terveys ja luonto. Kaikissa gallupeissa ja kyselytutkimuksissa luonto on suomalaisten tärkeimpien asioiden listalla, metsässä rentoudutaan ja virkistytään, marjastetaan ja tehdään töitä. Miten se näkyy arjessa? Luonto on hirmu kiva ja tärkeä, ainakin siihen asti kun siitä ei koidu itselle haittaa tai taloudellista menetystä.

On kaikenlaisia ikäviä eläimiä ja kasveja, koppakuoriaisten paimentamista ja erityisiä metsäkohteita jotka pitää sillä motolla kiertää, onhan siitä iso vaiva.

Luonto sais myös olla lähellä, kävely- tai pyörämatkan päässä, tai sillai kivasti parkkipaikan vieressä, ettei tarviis kovin kauas autolta rämpiä. Mutta silti riittävän kaukana, ettei se häiritse yöunia. Metsä sais mielellään olla semmosta vanhaa kuusikkoa tai hyvin harvennettua mäntykangasta, ettei olis niitä risuja sitten naamalla koko ajan. Ja huollettu grillipaikka pitää olla.

Eli joo, onhan se luonto kiva, mutta ei ihan sellaisenaan, vähän paranneltuna vasta.

Ja sitten on niitä ituhippejä, linkolalaisia puunhalaajia. Onhan se nyt aivan hirvittävän pöyristyttävää ajatella että luonnolla olisi itseisarvo. Ettei ympäröivä luonto olisikaan täällä meitä varten, vaan ihminen vain pieni malka luontoäidin silmässä. Että meidän pitäisi mukautua eikä luonnon, että ruoka muka tulee maasta, eikä kaupasta.

Luontoa ei voi ulkoistaa, osastoida ja kortistoida. Luonto on, ja me siinä. Kun loppuu luonto, loppuu myös elämä.

Mene, näe ja koe; luonto on tuolla ulkona, ihanuuksineen kamaluuksineen päivineen.

"En rakasta ihmistä vähemmän, vaan luontoa enemmän", sanoi Lord Byron. Mie todellakin rakastan ihmistä vähemmän.